Eka naula jalassa

Ostimme raksaimurin. Tuli sellainen olo, että nyt me otetaan tää paikka haltuun. Kastelli oli siivonnut omat työkalunsa pois ja valmistautuvat luovuttamaan talon meidän käsiin. Teki mieli imuroida Kastellin pölyt meidän nurkista pois. Parasta imuroinissa oli, että pääsi itse hommiin. Joku pidemmällä projektissaan oleva naapuri saattaa nyt naurahtaa. Kyllä sitä hommaa vielä tulee riittämään.

Projekti täyttää nyt mielen joka sopukan. Kun saimme vihdoin keittiön, parketin, väliovet ja takan tilattua alkoi mieli täyttyä jo seuraavista kysymyksistä. Nyt pää on täynnä värivalintoja, kaapin paikkoja ja sisustusmahdollisuuksia. Välillä huomaa, että on jo tullut tehtyä peruuttamattomia mokia. Esimerkiksi meidän sängyn päätyä, jossa on kiinni yöpöydät, ei ehkä saa mihinkään kiinnitettyä. Emme huomanneet ajoissa pyytää siihen kohtaan koolausta. Sitä sitten joutuu vielä miettimään miten se kiinnitetään. Tämä on yksi näistä viimeaikaisista, niin sanotuista "first world problems". Tunnen itseni päivä päivältä etuoikeutetummaksi, vaikka mennäänkin aivan oman kantokyvyn rajoilla.

Sain ensimmäisen naulan jalkaani. Piha on täynnä laudanpätkiä, joissa on pystyssä nauloja, ruuveja ja kaikenlaisia metallinpaloja lojuu siellä täällä. Olin osannut odottaa tätä tapahtuvaksi, mutta silti se tuli yllättäen. Selvisin onneksi pienillä vaurioilla. Suositellaan jatkossa parempia varusteita koko perheelle, mutta miksi piti odottaa ensin että sattuu...

Seuraava projekti tulee olemaan ikkunan puitteiden valmistelu tasoitusta ja maalausta varten. Ikkunoihin ei laiteta perinteisiä listoja ja smyygejä vaan pelkistetty kehys askarrellaan kipsilevystä ja metallisesta kulmalistasta. Sitten kulma tasoitetaan ja maalataan ja lopputulos on siisti, eleetön ja yksinkertainen. Homma on sen verran työläs, että siitä ei ole varaa maksaa ulkopuoliselle. Olemme siis kipsilevyhommissa seuraavat illat ja viikonloput. Toivottavasti pääsemme myös parin viikon sisällä maalaamaan yläkerran.

Onneksi pääsee välillä oikeisiin töihin lepäämään. Tulevalla viikolla on oikeissa töissä kahden päivän koulutusmatka Kittilään ja toinen koulutus Helsingissä. Sitten on enää viikko ja jään kuukauden raksalomalle! Miehelläkin työkiireet kohta helpottaa ja täti on tilattu Kanadasta asti viettämään joulua rakennustyömaallemme. Mummo tulee myös pian takaisin koko syksyn työkomennukseltaan, niin on sitten myös lastenhoito järjestettävissä helpommin. Myös talkoolaisia on ilmoittautunut mukaan, jippii :)

Tässä vielä pohjakuvat jotka lupasin aikaisemmin jo laittaa. Väärin päin tuo kuva, mutta saahan näistä käsityksen kokonaisuudesta kun hieman kallistaa päätään.