Voisinko muka rakentaa kokonaisen talon ihan ilman raportointia tänne interwebbiin? Jaksaisinko kaikelta byrokratialta ja paperisodalta vielä kirjoittaa blogiakin. En taida osata luopua mahdollisuudesta tuoda julki ja kirjoittaa niistä kaikista rakentamisen epäkohdista ja kiemuroista, mihin tällaisessa projektissa pääsee tutustumaan, mutta lupaan kirjoittaa vain epäsäännöllisesti ja huolittelemattomasti.
Haluan ihmetellä ääneen kanssanne, minkälaista on oman kodin rakentaminen ja miten se toteutuu keskellä pahimpia ruuhkavuosia Helsingin kaupungin huolehtivan byrokraattisessa syleilyssä.
Oman talon rakentaminen ei nimittäin ollut aivan päällimmäisenä haaveissa, mutta tämä on lähes ainoa keino saada neliöitä hieman halvemmalla näillä leveysasteilla. Vaikka omaahan tästä ei tule vielä kolmeenkymmeneen vuoteen. Olen unelmoinut puutaloista Toukolassa ja Puukäpylän idylleistä, mutta ne ovat olleet niin kaukana budjetistamme, että parempi on ollut keskittyä nauttimaan 60m2 kolmiostamme Vallilassa.
Hesarissakin luki jo vuosia sitten, että kantakaupungista muuttaminen on out. Nyt pitää asua trendikkäästi tehoneliössä kantakaupungissa. Pieni kotimme olisikin riittänyt vielä vuosiksi ja rakastimme Vallilan tunnelmaa, mukavia naapureita, Inarintien puutarhaa ja Vallilan tangoja. Olin joskus varma siitä, ettän muuttaisi koskaan pois Puu-Vallilan maisemista, mutta toisin kävi.
Toisen lapsen kanssa aloimme kaipaamaan lisää tilaa joten ilmoitin meidät kaikkiin mahdollisiin arvontoihin lisäneliöiden toivossa. Jotkut ystäväperheet olivat saaneet Hitas-asunnon tai kaupungin vuokra-asunnon. Joka kuudes helsinkiläinen asuu kaupungin vuokra-asunnossa, joten olin toiveikas. Kaupungin vuokra-asuntoa emme saaneet, eikä Hitas-arvonnoissa käynyt tuuri, mutta kahtena vuonna peräkkäin osallistuimme pientalotonttien arvontaan ja molemmista olisimme saaneet rakennuspaikan. Kivikosta sai vielä sijalta 316 kalliotontin, mutta olimme jo ehtineet uusiin Maunulan neliapilatonttien arvontaan.
Arvalla numero neljä, saimme Maunulan tonteista juuri meille sopivan 520m2 tontin ja 140m2 rakennusoikeutta. Arpajaisvoiton lunastaminen maksaa seuraavat 60 vuoden ajan yli 300 euroa kuussa, sidottuna elintasoindeksiin. Tulemme siis maksamaan tontin hinnan vuokrissa, mutta meille ja monelle muullekin tavalliselle ihmiselle tontin ostaminen pääkaupunkiseudulta on aivan liian kallista. Meille tämä oli mahdollisuus, jota ei ollut varaa jättää käyttämättä. Meistä tulee Maunulalaisia, esikoinen saa aloittaa ekaluokan lähikoulussa ja alue vetää jo puoleensa.
Puut on kaadettu, ja kannot kaivettu. Uudisraivauksesta lisää seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti