Välimaalausta

Kaksi viikkoa sitten tuli kattotuolit tontille ja alkoi katon rakennus. Nyt siellä ovat tänään saaneet kattopellit paikalleen. Ohi kulkevat paikalliset ihmettelivät, että onko tuo jokin autokatos, kun perustusten päällä on pelkkä katto. Perjantaina tehdään nosto ja seinät tulevat paikoilleen ja talo alkaa vihdoinkin näyttää talolta.

Hidasta kyllä on ja odottavan aika on pitkä. Vieläkään ei ole kunnon aikataulua ja mitä olen naapuereiden projekteista päätellyt, niin Kastellin ryhmärakentaminen tarkoittaa sitä, että laitetaan yksi asennusryhmä neljää taloa kohden, eikä siellä ole kiirettä pitänyt. Paljon on puutavaraa tullut tontille, mutta kukaan ei tee niillä mitään. Siellä olleet kaatosateessa nyt kaksi viikkoa. Silti hyvä fiilis, että talo vihdoin tulee!

Saimme Kastellilta tarjouksen välimaalauksesta, jonka piti olla niin hyvä, että seuraavan kerran tarvitsee maalata vasta parin vuoden kuluttua lopullinen maali. Välimaalaukseen ei ilmeisestä syystä kuulunut räystäiden alusten maali ollenkaan. Olisikin ollut outoa, että niin halvalla saisi jotain melkein valmista. Välimaali tarkoitti vain niitä osia, mitkä voi pohjamaalikoneella laittaa tehtaalla suoraan ulkolaudoitukseen ja siitä maalatut laudat elementteihin. Kaikki muu ilman maalia tai vain valkoisella pohjamaalilla.

Päästiin eilen siis vihdoinkin raksahommien makuun ja pensseleitä kuluttamaan. Eilinen oli aurinkoinen maalauspäivä ja saimme melkein kaikki räystäiden alustat valmiiksi. Jälkeenpäin muistamme sen varmasti elokuun ainoana päivänä, jolloin ei satanut. Välillä nojailtiin auringin lämmittäessä ihan oman talon perustuksiin. Maalaus kannati tehdä nyt, sillä talon noston jälkeen hommaan tarvitaan jo nosturia. Tässä vähän kuvia työn edistymisestä parilta viime viikolta.

Lomailua

Aikataulu on sen verran myöhässä alkuperäisistä suunitelmista, että saimme pitää loman ihan lomana. Toiveena oli, että olisimme voineet käyttää kesälomat sisätöihin, mutta tässä vaiheessa odotellaan vielä tonttitöiden valmistumista. Perustustyömaalla meitä ei tarvita kun siellä on maaurakoitsija ja perustusurakoitsija hoitamassa omaa osuuttaan.

Perustukset on viimeistä viistevalua vaille valmiita. Ne vaan jäi tekemättä kun ei kuulunut Kastellin "perustuspakettiin". Sen varaan ei kannata muutenkaan budjettiaan laskea. Kastellin perusperustuksiin ei kuulu mitään muuta kuin muotit ja betonisokkeli aivan tasaiselle maalle. Saimme neuvoteltua, että maksamme sitten erotuksen anturasta, ja korkeammasta valusta. Sen lisäksi yllärinä pakettiin ei kuulunut takan perustus, viistevalu joka tarvitaan anturan ja sokkelin  eikä pakollinen sokkelin ympärille tuleva patomuovi. Pari tonnia raps!

Takkaepisodi numero 2

Jouduimme sittenkin ottamaan ne takan perustukset. Olisi joutunut tekemään muutoksia jo leimattuihin perustussuunnitelmiin ja piirrättää ne uusiksi uuden takan mallin vaatimusten mukaan, joten olisi tullut hintaa suunnittelutyöstä sama, mitä perustusten lisähinnasta.  Tällainen varaava perustakka on nyt Kastellin takkapaketin vaihtoehto. Hieman liioittelua, kun on maalämpö, mutta lopulta kuitenkin edullisempi kuin kamiina tai kevyttakka. Yksi asia vähemmän mietittävänä!

Asiointia pankin kanssa

Piti käydä pankissa. Rahaa on palanut jo yli 30 000 euroa. Maaurakasta ensimmäinen osa 15 000 euroa, HSY:n liittymistä 4500 euroa ja perustussuunnittelusta 2000 euroa. Seuraamme kuluja exceliin ja merkkaamme siihen kaikki maksetut erät, aivan kaikesta. Haluamme laskea talolle neliöhinnan todellisten kustannusten mukaan. Helsingissä maksaa hitas-asunnot 3000-4000 euroa neliöltä. Meillä on tavoitteena saada kotimme 2500 eurolla neliö. Toistaiseksi olemme budjetissa oikein mainiosti, kerron sitten miten kävi.

Edellisen asunnon turvin olemme saaneet maksettua osan kuluista, mutta nyt oli pakko käydä kierroksella muutamassa helsinkiläisessä konttorissa. Niissä muutamassa, jotka vielä on jäljellä. Saimme lainatarjouksen kuudesta pankista ja mm. marginaali vaihteli 1,6 ja 1,1 välillä. Samalla sai tuntumaa myös eri pankkien palvelutyyleihin. Toiset lyö numerot pöytään ja toiset haluaa kuulla elämäntarinasi ja kertoa omansa.

Mistä sinä haluaisit jutella pankkisi rahoitusasiantuntijan kanssa?

a) Omasta elämäntilanteestasi ja parisuhteestasi AVOpuolisoon.
b) Yrittäjäpuolisosi tuloista, joista et oikein tiedä mistä ne koostuu.
c) Lastesi henkivakuutuksesta ja rahoitusasiantuntijan pojan hammastapaturmasta.
e) Kokonaiskoroista, marginaaleista ja niiden suhteesta "pankin ottamaan riskiin" eli sinuun.
e) Rahoitusasiantuntijan naapureista, koirasta ja omasta rakennusprojektista.
f) Finanssialan keskusliiton antamista ohjeista koskien vakuuden vaihtoa vanhaan asuntolainaan.

Suosittelen tuon viimeisen lukemista ennen neuvotteluja uudesta asuntolainasta. Asiasta väännettiin Nooa Pankkimme kanssa ja tuloksena oli, että heillä ei ollut varaa lainata meille jo lainaamiamme rahoja uudelleen samalla marginaalilla. Uusi talo ei ollut yhtä riittävä vakuus verrattuna kerrostalokolmioon. Olisimme siis saaneet nostaa vanhan lainamme uudelleen huonommilla lainaehdoilla, "markkinahintaan".

Pankkeja kilpailuttamalla saatiin marginaalia pudotettua neljä pykälää alas. Suosittelen muutenkin perehtymään pankkien toimintaan. Jos ei muuten kiinnosta finanssiala, mutta olet harkitsemassa isoa lainaa, kannattaa ottaa selvää mistä raha tulee. Sen kun selvität, ei tarvitse mennä pankkiin hattu kourassa vaan tietäen, että systeemi on epäreilu ja mätä, mutta sen kanssa on vain vielä toistaiseksi tultava toimeen. Alkuun pääsee tällä Yliopistolehden artikkelilla, mutta ei kannata yrittää keskustella asiasta rahoitusasiantuntijasi kanssa...

Takka episodi

Ajattelin kirjoittavani jotain siitä, miten vaikeaa Helsingin byrokratia on, mutta se on niin voimavaroja vievää, etten taida jaksaa. Ainakaan juuri nyt. Olen nimittäin käyttänyt kaiken energiani nyt takkaan. Meille myytiin Kastellin talopaketin mukana kätevä Kastelli-takka, joka on niin kevyt, ettei siihen tarvita erillistä perustamista, vaan selvitään edullisemmalla laatan vahvistamisella. Jälleen kerran kaupungin tiukat määräykset vaativat että tällekin takalle pitää perustus laittaa ja jossakin lukee pienellä präntillä, että asiakas vastaa kaupunkikohtaisista määräyksistä.

Kysymys on 620 euron lisähinnasta, mutta en ole valmis sitä maksamaan tuolle tusinatakalle, etenkin kun se meille myytiin tähän taloon sopivana. Kun ei Kastellikaan sitä meille suostu tarjoamaan, on meidän vaihdettava takka sellaiseksi, ettei sen perustamisesta tarvitse maksaa extraa. Samalla voimme harkita uudelleen kuinka järeän takan oikeastaan tarvitsemme. Tuleehan meille kuitenkin maalämpö.

10 kN on raja mitä Helsingissä saa olla ilman massiivisia perustuksia. Tarkoittaa kuulemma 1000 kiloa, mutta hienot suunnittelijat ja asiantuntijat puhuvat Newtoneista. Piti oikein pinnistellä että muistin yläasteajoista sen verran että tajusin mistä puhutaan. Ihan kamiinaan ei tyydytä kun eihän sitä voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maalämpö loppuu, kun sähkön tulo loppuu. Kovilla pakkasilla putket jäätyisi ja siitäpä kallis lasku. Tykkään muutenkin ajatuksesta, että ei olla aivan riippuvaisia vain yhdestä lämmönlähteestä.

Löysin Nunnauunilta asian nimeltä invektoritakka, joka on jotain kamiinan ja takan välimaastosta. Sopisi meille hyvin kunhan hinnasta vain päästäisiin sopimukseen. Ja siitä kuka rakentaa hormin vai rakentaako. Pitääkö kaikki kuvat leimauttaa rakennusvalvonnassa uudestaan kun hormi vaihtuu harkoista teräkseen ja takan mitat muuttuvat muutamalla sentillä?

Uudisraivauksella on hintaa

Laskimme, että olemme maksaneet taloprojektistamme jo noin 10 000 euroa vaikka kovin vähän on vielä tapahtunut. Helsingin kaupunki veloittaa vuokralaisilta kaikki mahdolliset kulut uudisraivauksesta. Tontin varausmaksut, lohkomiskulut, rakennuslupamaksut, liittymämaksut ym, maksatetaan kaikki vuokralaisilla. Hyvä bisnes siis kaupungille ja kaikki juuri ja juuri siedettävissä vain, koska tilanne on kuitenkin win-win.

Tontilla olleet puut, joita oli meidänkin tontilla kymmeniä isoja runkoja, piti lunastaa ja itse hoitaa pois omalla kustannuksella. Sääliksi kävi puita ja edelleen pirstoutuvaa keskuspuistoa. Sääli myös naapureita, joiden melusuoja Tuusulantielle katosi tontin raivauksen myötä. Yhden melko ison vaahteran onnistuimme säästämään ja pihlajapensaita tontin takaosaan. Niistä olen iloinen. Naapuri sai myös valtavan pihlajan pelastettua. Ne taitavat jäädä lähes ainoiksi puiksi koko korttelissa.

Neljän tontin ryhmänä kilpailutimme maaurakan. Tarjoukset vaihtelivat melkoisesti. Kastellin yhteistyökumppanilta meille yritettiin myydä 15 000 euroa kalliimpaa maaurakkaa. Tärkeää taitaa olla urakoitsijan valinnassa se, että tarjouksessa pystytään tarpeeksi tarkasti laskemaan tarvittavat täytöt ja poisvietävät maat. Saimme lopulta todella tarkan tarjouksen ja hyvän maaurakoitsijan, josta vastaavalla mestarillamme oli hyviä kokemuksia. Tontilla laitettiin heti hösseliksi ja aloituskokouskin saatiin jotenkin hoidettua siinä päiväkodin, työpaikan ja tontin välillä juostessa.

Nyt odotellaan Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden liitostöille aikaa ja maksellaan taas lisää maksuja. Ensi kerralla lisää virastojen välisestä yhteistyöstä ja rakentamisen sujuvoittamisesta Helsingissä...

Oman rakennusprojektin ihmettelyä ääneen

Voisinko muka rakentaa kokonaisen talon ihan ilman raportointia tänne interwebbiin? Jaksaisinko kaikelta byrokratialta ja paperisodalta vielä kirjoittaa blogiakin. En taida osata luopua mahdollisuudesta tuoda julki ja kirjoittaa niistä kaikista rakentamisen epäkohdista ja kiemuroista, mihin tällaisessa projektissa pääsee tutustumaan, mutta lupaan kirjoittaa vain epäsäännöllisesti ja huolittelemattomasti.

Haluan ihmetellä ääneen kanssanne, minkälaista on oman kodin rakentaminen ja miten se toteutuu keskellä pahimpia ruuhkavuosia Helsingin kaupungin huolehtivan byrokraattisessa syleilyssä.

Oman talon rakentaminen ei nimittäin ollut aivan päällimmäisenä haaveissa, mutta tämä on lähes ainoa keino saada neliöitä hieman halvemmalla näillä leveysasteilla. Vaikka omaahan tästä ei tule vielä kolmeenkymmeneen vuoteen. Olen unelmoinut puutaloista Toukolassa ja Puukäpylän idylleistä, mutta ne ovat olleet niin kaukana budjetistamme, että parempi on ollut keskittyä nauttimaan 60m2 kolmiostamme Vallilassa. 

Hesarissakin luki jo vuosia sitten, että kantakaupungista muuttaminen on out. Nyt pitää asua trendikkäästi tehoneliössä kantakaupungissa. Pieni kotimme olisikin riittänyt vielä vuosiksi ja rakastimme Vallilan tunnelmaa, mukavia naapureita, Inarintien puutarhaa ja Vallilan tangoja. Olin joskus varma siitä, ettän muuttaisi koskaan pois Puu-Vallilan maisemista, mutta toisin kävi. 

Toisen lapsen kanssa aloimme kaipaamaan lisää tilaa joten ilmoitin meidät kaikkiin mahdollisiin arvontoihin lisäneliöiden toivossa. Jotkut ystäväperheet olivat saaneet Hitas-asunnon tai kaupungin vuokra-asunnon. Joka kuudes helsinkiläinen asuu kaupungin vuokra-asunnossa, joten olin toiveikas. Kaupungin vuokra-asuntoa emme saaneet, eikä Hitas-arvonnoissa käynyt tuuri, mutta kahtena vuonna peräkkäin osallistuimme pientalotonttien arvontaan ja molemmista olisimme saaneet rakennuspaikan. Kivikosta sai vielä sijalta 316 kalliotontin, mutta olimme jo ehtineet uusiin Maunulan neliapilatonttien arvontaan. 

Arvalla numero neljä, saimme Maunulan tonteista juuri meille sopivan 520m2 tontin ja 140m2 rakennusoikeutta. Arpajaisvoiton lunastaminen maksaa seuraavat 60 vuoden ajan yli 300 euroa kuussa, sidottuna elintasoindeksiin. Tulemme siis maksamaan tontin hinnan vuokrissa, mutta meille ja monelle muullekin tavalliselle ihmiselle tontin ostaminen pääkaupunkiseudulta on aivan liian kallista.  Meille tämä oli mahdollisuus, jota ei ollut varaa jättää käyttämättä. Meistä tulee Maunulalaisia, esikoinen saa aloittaa ekaluokan lähikoulussa ja alue vetää jo puoleensa.

Puut on kaadettu, ja kannot kaivettu. Uudisraivauksesta lisää seuraavalla kerralla...