Takka episodi

Ajattelin kirjoittavani jotain siitä, miten vaikeaa Helsingin byrokratia on, mutta se on niin voimavaroja vievää, etten taida jaksaa. Ainakaan juuri nyt. Olen nimittäin käyttänyt kaiken energiani nyt takkaan. Meille myytiin Kastellin talopaketin mukana kätevä Kastelli-takka, joka on niin kevyt, ettei siihen tarvita erillistä perustamista, vaan selvitään edullisemmalla laatan vahvistamisella. Jälleen kerran kaupungin tiukat määräykset vaativat että tällekin takalle pitää perustus laittaa ja jossakin lukee pienellä präntillä, että asiakas vastaa kaupunkikohtaisista määräyksistä.

Kysymys on 620 euron lisähinnasta, mutta en ole valmis sitä maksamaan tuolle tusinatakalle, etenkin kun se meille myytiin tähän taloon sopivana. Kun ei Kastellikaan sitä meille suostu tarjoamaan, on meidän vaihdettava takka sellaiseksi, ettei sen perustamisesta tarvitse maksaa extraa. Samalla voimme harkita uudelleen kuinka järeän takan oikeastaan tarvitsemme. Tuleehan meille kuitenkin maalämpö.

10 kN on raja mitä Helsingissä saa olla ilman massiivisia perustuksia. Tarkoittaa kuulemma 1000 kiloa, mutta hienot suunnittelijat ja asiantuntijat puhuvat Newtoneista. Piti oikein pinnistellä että muistin yläasteajoista sen verran että tajusin mistä puhutaan. Ihan kamiinaan ei tyydytä kun eihän sitä voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maalämpö loppuu, kun sähkön tulo loppuu. Kovilla pakkasilla putket jäätyisi ja siitäpä kallis lasku. Tykkään muutenkin ajatuksesta, että ei olla aivan riippuvaisia vain yhdestä lämmönlähteestä.

Löysin Nunnauunilta asian nimeltä invektoritakka, joka on jotain kamiinan ja takan välimaastosta. Sopisi meille hyvin kunhan hinnasta vain päästäisiin sopimukseen. Ja siitä kuka rakentaa hormin vai rakentaako. Pitääkö kaikki kuvat leimauttaa rakennusvalvonnassa uudestaan kun hormi vaihtuu harkoista teräkseen ja takan mitat muuttuvat muutamalla sentillä?